lauantai 14. syyskuuta 2013

Välineet


Pentu on tulossa ja sille pitää hankkia panta tai valjaat ja hihna. Markkinoilla on kivoja värikkäitä vermeitä, mutta mikä on oikeasti tärkeää varusteiden valinnassa, pennulle ja aikuiselle koiralle? 

Mietitäänpä kaulaa, koiran kaula ei ole sen ihmeellisempi lihaskimppu, kuin omammekaan.
Pieni mielikuvaharjoitus (voi ja kannattaa toteuttaa myös ihan käytännössä): Kaulapanta omassa kaulassa, kytkettynä hihnaan, jonka pää on kaverilla. Sitten kävellään kuin koira, jäädään jälkeen tutkimaan hajua ja tunnetaan kuinka meidät nykäistään perässä. Juostaan edelle, hihnan päähän, niin että tunnetaan äkkinykäisy kaulassa. Miltä se tuntuu, kun kaulassa on ohut panta, entä jos on hyvin leveä panta? Entäpä kuristuskaulapanta, jota voi toki halutessaan nimittää koulutuspannaksi tai kiristyspannaksi tai miksi vaan, nimi ei se vaikuta sen kuristavuuteen, miltä se tuntuu? Entäpä sitten jos on valjaat?

Minut tuo mielikuvaharjoitus johtaa vääjäämättä ajatukseen, että paras väline koiran kuljetukseen on valjaat. Seuraavaksi paras on leveä panta (kahden niskanikaman yli ulottuva). Tämä riittääkin minulle, en käytä muita.

Oma lukunsa ovat puolikurkkari, se lasketaan pannaksi jos se ei tiukimmillaankaan kurista koiraa, ja kuristuspannaksi jos se kuristaa. Vedonestovaljaat, joiden toiminta perustuu kivun tuottamiseen. Kuonopanta, joka voi olla hyvä koulutusväline, mutta johon itse suhtaudun hieman epäilevästi. Ensinnäkin siksi että olen kuullut kerrottavan silmänpohjamurtumista. Tämä voi aivan hyvin olla urbaania legendaa, en ole kokenut tarpeelliseksi ottaa riskiä. Toisekseen siksi, että koirat joilla olen kuonopannan nähnyt, eivät pääsääntöisesti ole kulkeneet haistellen maata siten kuin koirien kuuluu (mielestäni) tehdä.
Itse pitäisin nimittäin lenkkiä, jossa koira kulkee nenä ylhäällä vieressäni kävellen, täysin hukkaan heitettynä. Hihnalenkin pääasiallinen tarkoitus on se, että koira kulkee nenä maassa ja haistelee mahdollisimman paljon. Sehän siinä koiralle tärkeää ja hyvinvointia edistävää on, että se saa olla koira, tutkia muiden koirien jättämiä viestejä ja jättää omiaan.

Valjaidenkin on hyvä olla melko leveät ja pehmeää materiaalia. Sellaiset, jotka eivät haittaa koiraa. En suosi suoria rintakappaleita, sellainen nousee kaulalle "pannaksi" kun koira laskee päänsä maahan ja muulloin estää lapojen liikettä. Hyvät valjaat ovat Y-malliset ja vetopiste kohdistuu koiran rintaluun päälle. Valjaiden on myös istuttava napakasti, niiden ei ole tarkoitus hölskyä sinne tänne koiran päällä.

Entäpä hihna sitten, millainen sen pitäisi olla? Lähtisin siitä, että sen pitää olla riittävän pitkä. Kaupoissa ja myös eläinkaupoissa myytävät ovat usein liian lyhyitä.
Liiasta lyhyydestä on haittaa. Mittaa pitää olla niin paljon, että koira pääsee helposti tien sivuun haistelemaan ja pystyy jättäytymään jälkeen ja menemään edelle ilman että hihna kiristyy. Vetäminen vähenee, kun hihnassa on riittävästi pituutta toimittaa koiramaisia asioita. Myös koulutusvaiheessa, kun opetetaan koiraa olemaan vetämättä, pituus on hyvästä. Pidempi hihna, enemmän aikaa reagoida ennen kuin se on kireä. Lyhyempi hihna ja joudut tekemään paljon töitä lyhyen reagointiajan sisällä, ettet joudu tilanteeseen, jossa koira taas vetää.
Ensikertalaisen koiranomistajan on yleensä hieman vaikeaa hallita pitkää hihnaa, siitä ei pidä hämmentyä, sen oppii kyllä nopeasti.

Poikkeuksiakin varmasti on, useamman koiran omistajan voi olla pakko pitää lyhyempiä hihnoja jotta homma pysyy hallinnassa. Keskikaupungilla voi olla viisasta pitää lyhyempää hihnaa, tai ainakin keriä pitkä hihna lyhyemmälle. 

Flexi on monen mielestä huono keksintö, syyt vaihtelevat siitä että se on joissain olosuhteissa vaarallinen, siihen että koira oppii vetämään, koska flexissä on aina pieni paine.
Minusta flexi on mainio keksintö. Täytyy vain muistaa muutama asia. Ensinnä se, että sen kanssa kulkiessa koiran on pysyttävä aina reunassa. Sen voi toteuttaa monella tavalla, vaikka ihan niin että piirtää mielessään pyörätielle keskiviivan ja sitten vain ei päästä koiraa sen ylitse. Ohjaa koiran aina takaisin sivuun, samalla sanoen ”reunaan” tai muuta vastaavaa, minkä on valinnut vihjesanaksi tälle toiminnolle. Koira oppii sen kyllä, lukemattomien rutiininomaisten toistojen kautta. Tietysti sen voi halutessaan opettaa ihan temppunakin, jolloin sen saa nopeammin toimivaksi. Teki niin tai näin, siitä ei saa koskaan lipsua, että koira pysyy omalla puolella tietä. Se on todella vaarallista, jos takaa tulee pyöräilijä ja osuu tien poikki kulkevaann fleksin naruun.
Toinen flexissä huomioitava asia on se, että sen kanssa ei ole viisasta tavata nenäkkäin muita koiria. Koirat yleensä jossain vaiheessa tekevät pienen juoksupyrähdyksen omistajiensa ympäri, jonka seurauksena vähintäänkin omistajat ovat sotkeutuneena. Fleksin naru tarttuu koiran turkkiin helposti ja lopputulema voi pahimmassa tapauksessa olla tappelu tai vamma. Näistä huolimatta fleksi on oikein käytettynä erittäin kätevä, koira saa vapautta eikä hihnan kanssa tarvitse koko ajan pelata.

Tavallisissa hihnoissa on monenlaista materiaalia. Nahkahihnat ovat huollettuina liki ikuisia, toisaalta ne ovat painavia. Kevyissä kangashihnoissa on useimmiten heijastin ja ne ovat keveytensä vuoksi mukavia. 

perjantai 6. syyskuuta 2013

Mitä Jokaisen Koiran Pitää Osata

No, eipä paljon mitään. Vähän liioiteltuna, mutta totta toinen puoli kumminkin. Toisin kuin usein kuulee väitettävän, ei sellaisia asioita varsinaisesti ole, mitä jokaisen koiran olisi ihan pakko osata. Sinä omistajana päätät, mitä haluat koirasi osaavan. 

Useimmat haluavat, että koira osaa luoksetulon. Luoksetulo on hyödyllinen meille ja lisää koiran vapautta. Samalla periaatteella voi valita ne muutkin asiat, joita koiralleen opettaa. Hihnassa kiskomatta kulkeminen on useimpien mielestä hyvä koiran osata, se on myös koiran terveyden kannalta järkevä opettaa. Vaan entäpä muut asiat? Tarvitseeko koiran osata mennä maahan pyynnöstä? Tulla sivulle? Seurata? Olla hyppimättä? Istua aina ennen kuin saa ruuan? Ehkä, jos sen sinun mielestäsi jostain syystä tarvitsee. Useimmiten kyse on siitä, että ihminen haluaa koiran osaavan nämä tai jotkut muut asiat. Tässähän ei ole mitään väärää. Sen sijaan omaan korvaani asia ottaa siinä vaiheessa, kun ulkopuolelta sanellaan, mitä koiran pitäisi osata. Toki on selvää, ettei koira saa häiriköidä esim naapureita, mutta se haluaako omistaja mennä ensimmäisenä ovesta ulos, on omistajan itsensä päätettävissä.

Ei ole olemassa mitään koiraan perustuvaa syytä, miksi koiralle pitäisi olla joitain tiettyjä sääntöjä, tai sen pitäisi osata tiettyjä temppuja. Tämä ei tarkoita, etteikö sääntöjä tarvittaisi, niitä tarvitaan, mutta jokainen määrittelee omat sääntönsä itse. Tämä ei myöskään tarkoita etteivätkö rutiinit olisi hyväksi, ne ovat. Koiran elämään tuo turvallisuutta ja ennustettavuutta, kun sillä on joitain samanlaisina toistuvia rutiineja. Käytännössä on se ja sama, onko koiran rutiini katsekontakti ennen ulko-oven aukaisua, vai istuminen suojatien reunalla, vai peräti molemmat. Sinä päätät.

Mieti mikä on sinulle ja perheellesi tärkeää. Mieti mikä on tärkeää koiran ja ympäristön turvallisuuden kannalta. Mieti, mitkä asiat kuittaantuvat yhdellä asialla; esim vankka luoksetulo lisää koiran turvallisuutta, mahdollisesti ympäristön turvallisuutta, lisää koiran hyvinvointia (vapaus), ja omistajalle on tärkeää voida luottaa siihen, ettei koira katoa mutkaista tietä näkymättömiin ikinä palaamatta. Monta hyödyllistä asiaa yhden ainoan asian kouluttamisella.

Jos olet harrastaja ja haluat kouluttaa koiraasi, mikään ei estä, päinvastoin. Harrastaminen järkevästi on mitä loistavin tapa parantaa koiran ja omistajan välistä suhdetta ja tuottaa hienoja elämyksiä molemmille osapuolille.
Jos omistat kotikoiran, etkä ole syvemmin kiinnostunut kouluttamisesta, priorisoi. Etsi ne muutamat asiat, joiden haluat olevan kunnossa ja opeta ne kunnolla. Sinun ja koirasi tulevat vuodet ovat onnellisempia.




tiistai 13. elokuuta 2013

Koirankouluttaja

Hyvä kouluttaja lienee sellainen, joka osaa asiansa ja osaa myös myöntää ettei tiedä kaikkea. Koirankouluttajia on paljon liikkeellä, osa itseoppineita, osa kursseja käyneitä, osa virallisen ammattitutkinnon hankkineita. Mikään näistä ei todista kouluttajan osaamista, eikä myöskään osaamattomuutta. Kokemusvuosien määrä ja laatu kertoo vähän, vaan ei paljoa sekään. Laaja tarjonta ei sekään kerro osaamistasosta, hyvin harva pystyy panostamaan omaan oppimiseensa niin paljon aikaa, rahaa ja vuosia, että ehtisi oppia joka lajissa hyväksi kouluttajaksi. Se on varmaa, että hyvä kouluttaja ei käytä koiraa vahingoittavia tai satuttavia välineitä tai metodeita. Ne eivät ole olleet tätä päivää enää pariinkymmeneen vuoteen.

On selvää, että perusosaaminen eläimen käyttäytymisestä ja kouluttamisen lainalaisuuksista täytyy löytyä, muuten ei ole muuta pohjaa kuin mutu-tuntuma, kuinka asioita kannattaisi opettaa. On ihmisiä, jotka selviävät mutulla hyvinkin pitkälle, koska osaavat vaistomaisesti lukea koiraa tai muuta eläintä. Tämäntyyppinen tapa toimia on kuitenkin hyvin riskialtista, koska kouluttaja ei tällöin voi peilata tekemiään ratkaisuja ja antamiaan ohjeita mihinkään ulkopuoliseen faktatietoon. Mikäli ei peilaa omaa toimintaansa muuhun kuin omaan kokemukseensa, on aika suuri vaara että näkemys jossain kohtaa ennen pitkää vääristyy. Teoriatietoa tarvitaan, vaikkei koulutusta voikaan oppia kuin käytännössä. Tietojaan täytyy myös päivittää ja mielellään tutustua muihin alan toimijoihin, jotta saa näkemystä kuinka muut tekevät asioita. Osallistumalla silloin tällöin jonkun toisen kouluttajan kurssille, kouluttaja pystyy arvioimaan omaa toimintaansa tätä vasten ja parhaassa tapauksessa oppii jotain uutta. Kukaan ei ole niin suuri guru, että voisi sanoa olevansa täysin valmis ja itseriittoinen, eikä se mahtaisi olla kovin hauskaakaan. Mikäs sen mukavampaa kuin kuulla uusia, tuoreita, erilaisia mielipiteitä, ehkäpä jopa hieman väitellä näkemyseroista!

Erikoisinta alalla on se, että koirankouluttaja ei useimmiten kouluta työkseen koiria, vaan ihmisiä. Kouluttaja onkin oikeastaan valmentaja, joka valmentaa ja neuvoo omistajaa kouluttamaan itse omaa koiraansa. Koiran oppimista ei varsinaisesti ratkaise kouluttajan taito kouluttaa koiria, vaan kouluttajan taito välittää tietoa koiranomistajalle ja tätä kautta koiran oppiminen on lopulta kiinni koiranomistajan kyvystä, taidosta ja innosta kouluttaa koiraansa. Tämä ei suinkaan aina ole helppo yhtälö kouluttajalle, jos ei omistajallekaan.

"Ihmiset eivät ymmärrä ettei sillä ole merkitystä, onko kouluttaja kiva tai sopivatko kouluttajan ja asiakkaan kemiat yhteen" sanoi minulle eräs kouluttaja. Tätä kiinnostavaa mielipidettä mietittyäni, päädyin olemaan samaa mieltä. Kouluttajan ei tarvitse olla mukava, riittää kun hän osaa asiansa. Tottakai kaikkein hauskin ratkaisu on se, jossa kouluttaja koetaan mukavaksi sen lisäksi että hän osaa asiansa, mutta välttämätöntä se ei ole. Vastaavasti kamalinta lienee se, kun kouluttaja koetaan ikäväksi ja arvostelevaksi, eikä hän edes hallitse opettamiaan asioita. Sen sijaan sillä, ettei kouluttajaa koeta kivaksi vaikka hän osaa asiansa, ei pitäisi olla niin suurta merkitystä. Silloin asiakas kuitenkin saa sen, mistä hän on maksanut; tiedon. Pahimmassa tapauksessa kivuusperiaatetta noudattamalla saattaa torjua asioita, jotka olisivat tärkeitä, hyödyllisiä ja mielenkiintoisia itselle, vain sen vuoksi että jokin kouluttajassa ei miellytä.

Joissain tapauksissa sitä tulee maksaneeksi siitä, että joku on kiva. Se on tietysti mukavaa, mutta pidemmän päälle hyödytöntä ja kallista, jos rahalla saa vain hauskuutta, muttei sitä oppia jota on tullut hakemaan. Tällöin on lisäksi vaarana itsetunnon kärsiminen, jos alkaa uskomaan että vika on itsessä tai koirassa. Minä en vaan opi tätä koulutushommaa, tai koira vaan on tyhmä eikä opi, vaikka kouluttaja on niin kivakin. Koirassa vika ei kuitenkaan ole koskaan, se tekee aina parhaan mihin se kykenee. Muista asianosaisista vika voi löytyä mistä kohtaa tahansa ja siinä kohtaa kannattaakin miettiä sekä omaa toimintaansa, että kouluttajan toimintaa ja myös keskustella asiasta kouluttajan kanssa niin että mahdollisia korjausliikkeitä voidaan tehdä. Kouluttaja tietää vain sen, minkä näkee ja mikä hänelle kerrotaan, joten aina kannattaa puhua mielessään liikkuvista asioista. Mikäli tämänkin jälkeen tuntuu siltä ettei homma etene, eikä uutta opita, on ehkä aika vaihtaa kouluttajaa.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Tilanteiden hallinta

Koulutus on hyvä asia ja sitähän me kaikki tavoittelemme, että koira osaisi asiat. Toinen tärkeä, mutta usein vähemmälle huomiolle jätetty asia on tilanteiden hallinta. Se mitä tehdään silloin, kun ei haluta koiran käyttäytyvän jollain lailla, mutta ei ole vielä ehditty tai haluttu tehdä asialle mitään.

Tilanteiden hallinta ei kerro ihmisen taitamattomuudesta (kuten joskus tunnutaan ajattelevan), vaan nimenomaan siitä että omistaja osaa luovasti hallita tilanteen. Usein on parempi hallita ei-toivotut tilanteet, kuin jättää ne kokonaan hoitamatta. Kokonaan hoitamatta jätetyt tilanteet saavat yleensä ennemmin tai myöhemmin ihmisessä aikaan turhautumista, mikä taas yleensä ennemmin tai myöhemmin purkautuu koiraan. Koiraa on kuitenkin turhaa ja epäoikeudenmukaista syyttää asiasta.

Esimerkiksi, koira hyppii häiritsevästi kylään tulevia vasten. On toki hyvä opettaa koiralle vaihtoehtoinen käytös, istuva koira ei voi hyppiä, kuten ei omalla paikallaankaan oleva. Nämä kuitenkin vaativat koulutusta. Ehkä et ole kiinnostunut koulutuksesta, ehkä sinulla ei ole aikaa, ehkä harrastat mieluummin agilityä. Yksi vaihtoehto on tietenkin hyväksyä asia ja olla tekemättä mitään. Toisaalta voit myös hankkia koiraportin ja pistää koiran sen taakse siksi aikaa että vieraat pääsevät sisään, istumaan ja koira joka toivottavasti on tähän mennessä rauhoittunut, pääsee nyt portin takaa muiden seuraan ja tervehtii hillitymmin.

Koira joka haukkuu ikkunassa kaikkia ohikulkijoita, stressaantuu liikaa, samoin usein omistajakin. Koulutus ei välttämättä kaikilta onnistu kuten telkkarissa, etenkin kun täytyy ottaa huomioon se tosiasia, että jokaisen koiran täytyy myös saada haukkua. Kiinni olevat säleverhot voivat joko auttaa koulutuksessa, tai poistaa ongelman.

Tilanteiden hallintaa harjoitetaan luonnostaan aina kun pentu tulee taloon. Särkyvät tavarat nostetaan ylös, matot rullataan pois, kengät siivotaan kaappiin. Tilanteiden hallinta tarkoittaa ympäristön kontrolloimista siten, että hankaluudet vältetään ennakolta. Se on proaktiivista toimintaa reaktiivisen toiminnan sijaan.

Myös koulutuksen aikana tarvitaan tilanteiden hallintaa. Mikäli ovikellon äänestä sekoava koira päätetään opettaa sen sijaan rauhoittumaan matolleen ovikellon kuullessaan, sitä ei voi päästää toistamaan nykyistä käytöstään opetuksen aikanakaan. Ovikellon joutuu siis joka tapauksessa ruuvaamaan irti, tilanteen hallinnalla pysyvästi, kouluttamisvaihtoehdossa sen saa jossain vaiheessa takaisin.

Koirakurssillakin on hyvä harjoittaa tilanteiden hallintaa omatoimisesti ja tarpeen mukaan, myös koulutusohjaaja auttaa tässä (jos ei auta, olet väärällä kurssilla). Koira joka kiihtyy autosta ulos pääsemisestä niin, että ihan ensimmäisenä haukkuu kaikelle ympärillään, saattaa olla hiljaa jos maahan heitetään nameja koiran nähden ja se päästetään autosta niitä syömään. Monet koirat nauttivat harrastuksistaan niin, että saavat ”autoallergian”, tällöin auto yhdistyy merkitsemään koiralle hauskanpidon loppumista. Tätä yhdistymistä voi estää sillä, ettei vie koiraa suoraan kentältä autoon, vaan esimerkiksi kiertää ensin pikku kierroksen ja auton luona teettää koiralla jotain pientä ja helppoa, pyytää sitä vaikka istumaan ja palkkaa siitä. Yksi-kaksi kertaa riittää, mutta aina ennen kuin koira joutuu autoon, pois hauskanpidosta, sillä kannattaa teettää jotain. Eikä siitäkään ole haittaa että koiran hypätessä autoon, se palkitaan siitä heittämällä sille muutama nami syötäväksi. Mikäli tämä ei riitä, kehitä jotain muuta. Sitä tilanteiden hallinta on, luovaa toimintaa, sen etsimistä ja löytämistä, mikä toimii.

Arkielämässä vastaantulevien tilanteiden sujuvaan hallintaan pyrkiminen edesauttaa myös osaltaan oman koiran tuntemista ja tekee yhteiselämää helpommaksi. Joskus yksinkertaisin ratkaisu on helpoin ratkaisu, eikä se ole väärin.