Hyvä kouluttaja lienee sellainen, joka osaa asiansa ja osaa myös myöntää ettei tiedä kaikkea. Koirankouluttajia on paljon liikkeellä, osa itseoppineita, osa kursseja käyneitä, osa virallisen ammattitutkinnon hankkineita. Mikään näistä ei todista kouluttajan osaamista, eikä myöskään osaamattomuutta. Kokemusvuosien määrä ja laatu kertoo vähän, vaan ei paljoa sekään. Laaja tarjonta ei sekään kerro osaamistasosta, hyvin harva pystyy panostamaan omaan oppimiseensa niin paljon aikaa, rahaa ja vuosia, että ehtisi oppia joka lajissa hyväksi kouluttajaksi. Se on varmaa, että hyvä kouluttaja ei käytä koiraa vahingoittavia tai satuttavia välineitä tai metodeita. Ne eivät ole olleet tätä päivää enää pariinkymmeneen vuoteen.
On selvää, että perusosaaminen eläimen käyttäytymisestä ja kouluttamisen lainalaisuuksista täytyy löytyä, muuten ei ole muuta pohjaa kuin mutu-tuntuma, kuinka asioita kannattaisi opettaa. On ihmisiä, jotka selviävät mutulla hyvinkin pitkälle, koska osaavat vaistomaisesti lukea koiraa tai muuta eläintä. Tämäntyyppinen tapa toimia on kuitenkin hyvin riskialtista, koska kouluttaja ei tällöin voi peilata tekemiään ratkaisuja ja antamiaan ohjeita mihinkään ulkopuoliseen faktatietoon. Mikäli ei peilaa omaa toimintaansa muuhun kuin omaan kokemukseensa, on aika suuri vaara että näkemys jossain kohtaa ennen pitkää vääristyy. Teoriatietoa tarvitaan, vaikkei koulutusta voikaan oppia kuin käytännössä. Tietojaan täytyy myös päivittää ja mielellään tutustua muihin alan toimijoihin, jotta saa näkemystä kuinka muut tekevät asioita. Osallistumalla silloin tällöin jonkun toisen kouluttajan kurssille, kouluttaja pystyy arvioimaan omaa toimintaansa tätä vasten ja parhaassa tapauksessa oppii jotain uutta. Kukaan ei ole niin suuri guru, että voisi sanoa olevansa täysin valmis ja itseriittoinen, eikä se mahtaisi olla kovin hauskaakaan. Mikäs sen mukavampaa kuin kuulla uusia, tuoreita, erilaisia mielipiteitä, ehkäpä jopa hieman väitellä näkemyseroista!
Erikoisinta alalla on se, että koirankouluttaja ei useimmiten kouluta työkseen koiria, vaan ihmisiä. Kouluttaja onkin oikeastaan valmentaja, joka valmentaa ja neuvoo omistajaa kouluttamaan itse omaa koiraansa. Koiran oppimista ei varsinaisesti ratkaise kouluttajan taito kouluttaa koiria, vaan kouluttajan taito välittää tietoa koiranomistajalle ja tätä kautta koiran oppiminen on lopulta kiinni koiranomistajan kyvystä, taidosta ja innosta kouluttaa koiraansa. Tämä ei suinkaan aina ole helppo yhtälö kouluttajalle, jos ei omistajallekaan.
"Ihmiset eivät ymmärrä ettei sillä ole merkitystä, onko kouluttaja kiva tai sopivatko kouluttajan ja asiakkaan kemiat yhteen" sanoi minulle eräs kouluttaja. Tätä kiinnostavaa mielipidettä mietittyäni, päädyin olemaan samaa mieltä. Kouluttajan ei tarvitse olla mukava, riittää kun hän osaa asiansa. Tottakai kaikkein hauskin ratkaisu on se, jossa kouluttaja koetaan mukavaksi sen lisäksi että hän osaa asiansa, mutta välttämätöntä se ei ole. Vastaavasti kamalinta lienee se, kun kouluttaja koetaan ikäväksi ja arvostelevaksi, eikä hän edes hallitse opettamiaan asioita. Sen sijaan sillä, ettei kouluttajaa koeta kivaksi vaikka hän osaa asiansa, ei pitäisi olla niin suurta merkitystä. Silloin asiakas kuitenkin saa sen, mistä hän on maksanut; tiedon. Pahimmassa tapauksessa kivuusperiaatetta noudattamalla saattaa torjua asioita, jotka olisivat tärkeitä, hyödyllisiä ja mielenkiintoisia itselle, vain sen vuoksi että jokin kouluttajassa ei miellytä.
Joissain tapauksissa sitä tulee maksaneeksi siitä, että joku on kiva. Se on tietysti mukavaa, mutta pidemmän päälle hyödytöntä ja kallista, jos rahalla saa vain hauskuutta, muttei sitä oppia jota on tullut hakemaan. Tällöin on lisäksi vaarana itsetunnon kärsiminen, jos alkaa uskomaan että vika on itsessä tai koirassa. Minä en vaan opi tätä koulutushommaa, tai koira vaan on tyhmä eikä opi, vaikka kouluttaja on niin kivakin. Koirassa vika ei kuitenkaan ole koskaan, se tekee aina parhaan mihin se kykenee. Muista asianosaisista vika voi löytyä mistä kohtaa tahansa ja siinä kohtaa kannattaakin miettiä sekä omaa toimintaansa, että kouluttajan toimintaa ja myös keskustella asiasta kouluttajan kanssa niin että mahdollisia korjausliikkeitä voidaan tehdä. Kouluttaja tietää vain sen, minkä näkee ja mikä hänelle kerrotaan, joten aina kannattaa puhua mielessään liikkuvista asioista. Mikäli tämänkin jälkeen tuntuu siltä ettei homma etene, eikä uutta opita, on ehkä aika vaihtaa kouluttajaa.
