Välineet

Pentu on tulossa ja sille pitää hankkia panta tai valjaat ja hihna. Markkinoilla on kivoja värikkäitä vermeitä, mutta mikä on oikeasti tärkeää varusteiden valinnassa, pennulle ja aikuiselle koiralle? 

Mietitäänpä kaulaa, koiran kaula ei ole sen ihmeellisempi lihaskimppu, kuin omammekaan.

Pieni mielikuvaharjoitus (voi ja kannattaa toteuttaa myös ihan käytännössä): Kaulapanta omassa kaulassa, kytkettynä hihnaan, jonka pää on kaverilla. Sitten kävellään kuin koira, jäädään jälkeen tutkimaan hajua ja tunnetaan kuinka meidät nykäistään perässä. Juostaan edelle, hihnan päähän, niin että tunnetaan äkkinykäisy kaulassa. Miltä se tuntuu, kun kaulassa on ohut panta, entä jos on hyvin leveä panta? Entäpä kuristuskaulapanta, jota voi toki halutessaan nimittää koulutuspannaksi tai kiristyspannaksi tai miksi vaan, nimi ei se vaikuta sen kuristavuuteen, miltä se tuntuu? Entäpä sitten jos on valjaat?

Minut tuo mielikuvaharjoitus johtaa vääjäämättä ajatukseen, että paras väline koiran kuljetukseen on valjaat. Seuraavaksi paras on leveä panta (kahden niskanikaman yli ulottuva). Tämä riittääkin minulle, en käytä muita.

Oma lukunsa ovat puolikurkkari, se lasketaan pannaksi jos se ei tiukimmillaankaan kurista koiraa, ja kuristuspannaksi jos se kuristaa. Vedonestovaljaat, joiden toiminta perustuu kivun tuottamiseen. Kuonopanta, joka voi olla hyvä koulutusväline, mutta johon itse suhtaudun hieman epäilevästi. Ensinnäkin siksi että olen kuullut kerrottavan silmänpohjamurtumista. Tämä voi aivan hyvin olla urbaania legendaa, en ole kokenut tarpeelliseksi ottaa riskiä. Toisekseen siksi, että koirat joilla olen kuonopannan nähnyt, eivät pääsääntöisesti ole kulkeneet haistellen maata siten kuin koirien kuuluu (mielestäni) tehdä.

Itse pitäisin nimittäin lenkkiä, jossa koira kulkee nenä ylhäällä vieressäni kävellen, täysin hukkaan heitettynä. Hihnalenkin pääasiallinen tarkoitus on se, että koira kulkee nenä maassa ja haistelee mahdollisimman paljon. Sehän siinä koiralle tärkeää ja hyvinvointia edistävää on, että se saa olla koira, tutkia muiden koirien jättämiä viestejä ja jättää omiaan.

Valjaidenkin on hyvä olla melko leveät ja pehmeää materiaalia. Sellaiset, jotka eivät haittaa koiraa. En suosi suoria rintakappaleita, sellainen nousee kaulalle "pannaksi" kun koira laskee päänsä maahan ja muulloin estää lapojen liikettä. Hyvät valjaat ovat Y-malliset ja vetopiste kohdistuu koiran rintaluun päälle. Valjaiden on myös istuttava napakasti, niiden ei ole tarkoitus hölskyä sinne tänne koiran päällä.

Entäpä hihna sitten, millainen sen pitäisi olla? Lähtisin siitä, että sen pitää olla riittävän pitkä. Kaupoissa ja myös eläinkaupoissa myytävät ovat usein liian lyhyitä.

Liiasta lyhyydestä on haittaa. Mittaa pitää olla niin paljon, että koira pääsee helposti tien sivuun haistelemaan ja pystyy jättäytymään jälkeen ja menemään edelle ilman että hihna kiristyy. Vetäminen vähenee, kun hihnassa on riittävästi pituutta toimittaa koiramaisia asioita. Myös koulutusvaiheessa, kun opetetaan koiraa olemaan vetämättä, pituus on hyvästä. Pidempi hihna, enemmän aikaa reagoida ennen kuin se on kireä. Lyhyempi hihna ja joudut tekemään paljon töitä lyhyen reagointiajan sisällä, ettet joudu tilanteeseen, jossa koira taas vetää.

Ensikertalaisen koiranomistajan on yleensä hieman vaikeaa hallita pitkää hihnaa, siitä ei pidä hämmentyä, sen oppii kyllä nopeasti.

Poikkeuksiakin varmasti on, useamman koiran omistajan voi olla pakko pitää lyhyempiä hihnoja jotta homma pysyy hallinnassa. Keskikaupungilla voi olla viisasta pitää lyhyempää hihnaa, tai ainakin keriä pitkä hihna lyhyemmälle. 

Flexi on monen mielestä huono keksintö, syyt vaihtelevat siitä että se on joissain olosuhteissa vaarallinen, siihen että koira oppii vetämään, koska flexissä on aina pieni paine.

Minusta flexi on mainio keksintö. Täytyy vain muistaa muutama asia. Ensinnä se, että sen kanssa kulkiessa koiran on pysyttävä aina reunassa. Sen voi toteuttaa monella tavalla, vaikka ihan niin että piirtää mielessään pyörätielle keskiviivan ja sitten vain ei päästä koiraa sen ylitse. Ohjaa koiran aina takaisin sivuun, samalla sanoen ”reunaan” tai muuta vastaavaa, minkä on valinnut vihjesanaksi tälle toiminnolle. Koira oppii sen kyllä, lukemattomien rutiininomaisten toistojen kautta. Tietysti sen voi halutessaan opettaa ihan temppunakin, jolloin sen saa nopeammin toimivaksi. Teki niin tai näin, siitä ei saa koskaan lipsua, että koira pysyy omalla puolella tietä. Se on todella vaarallista, jos takaa tulee pyöräilijä ja osuu tien poikki kulkevaann fleksin naruun.

Toinen flexissä huomioitava asia on se, että sen kanssa ei ole viisasta tavata nenäkkäin muita koiria. Koirat yleensä jossain vaiheessa tekevät pienen juoksupyrähdyksen omistajiensa ympäri, jonka seurauksena vähintäänkin omistajat ovat sotkeutuneena. Fleksin naru tarttuu koiran turkkiin helposti ja lopputulema voi pahimmassa tapauksessa olla tappelu tai vamma. Näistä huolimatta fleksi on oikein käytettynä erittäin kätevä, koira saa vapautta eikä hihnan kanssa tarvitse koko ajan pelata.

Tavallisissa hihnoissa on monenlaista materiaalia. Nahkahihnat ovat huollettuina liki ikuisia, toisaalta ne ovat painavia. Kevyissä kangashihnoissa on useimmiten heijastin ja ne ovat keveytensä vuoksi mukavia. 

Mitä Jokaisen Koiran Pitää Osata

No, eipä paljon mitään. Vähän liioiteltuna, mutta totta toinen puoli kumminkin. Toisin kuin usein kuulee väitettävän, ei sellaisia asioita varsinaisesti ole, mitä jokaisen koiran olisi ihan pakko osata. Sinä omistajana päätät, mitä haluat koirasi osaavan. 

Useimmat haluavat, että koira osaa luoksetulon. Luoksetulo on hyödyllinen meille ja lisää koiran vapautta. Samalla periaatteella voi valita ne muutkin asiat, joita koiralleen opettaa. Hihnassa kiskomatta kulkeminen on useimpien mielestä hyvä koiran osata, se on myös koiran terveyden kannalta järkevä opettaa. Vaan entäpä muut asiat? Tarvitseeko koiran osata mennä maahan pyynnöstä? Tulla sivulle? Seurata? Olla hyppimättä? Istua aina ennen kuin saa ruuan? Ehkä, jos sen sinun mielestäsi jostain syystä tarvitsee. Useimmiten kyse on siitä, että ihminen haluaa koiran osaavan nämä tai jotkut muut asiat. Tässähän ei ole mitään väärää. Sen sijaan omaan korvaani asia ottaa siinä vaiheessa, kun ulkopuolelta sanellaan, mitä koiran pitäisi osata. Toki on selvää, ettei koira saa häiriköidä esim naapureita, mutta se haluaako omistaja mennä ensimmäisenä ovesta ulos, on omistajan itsensä päätettävissä.

Ei ole olemassa mitään koiraan perustuvaa syytä, miksi koiralle pitäisi olla joitain tiettyjä sääntöjä, tai sen pitäisi osata tiettyjä temppuja. Tämä ei tarkoita, etteikö sääntöjä tarvittaisi, niitä tarvitaan, mutta jokainen määrittelee omat sääntönsä itse. Tämä ei myöskään tarkoita etteivätkö rutiinit olisi hyväksi, ne ovat. Koiran elämään tuo turvallisuutta ja ennustettavuutta, kun sillä on joitain samanlaisina toistuvia rutiineja. Käytännössä on se ja sama, onko koiran rutiini katsekontakti ennen ulko-oven aukaisua, vai istuminen suojatien reunalla, vai peräti molemmat. Sinä päätät.

Mieti mikä on sinulle ja perheellesi tärkeää. Mieti mikä on tärkeää koiran ja ympäristön turvallisuuden kannalta. Mieti, mitkä asiat kuittaantuvat yhdellä asialla; esim vankka luoksetulo lisää koiran turvallisuutta, mahdollisesti ympäristön turvallisuutta, lisää koiran hyvinvointia (vapaus), ja omistajalle on tärkeää voida luottaa siihen, ettei koira katoa mutkaista tietä näkymättömiin ikinä palaamatta. Monta hyödyllistä asiaa yhden ainoan asian kouluttamisella.

Jos olet harrastaja ja haluat kouluttaa koiraasi, mikään ei estä, päinvastoin. Harrastaminen järkevästi on mitä loistavin tapa parantaa koiran ja omistajan välistä suhdetta ja tuottaa hienoja elämyksiä molemmille osapuolille.

Jos omistat kotikoiran, etkä ole syvemmin kiinnostunut kouluttamisesta, priorisoi. Etsi ne muutamat asiat, joiden haluat olevan kunnossa ja opeta ne kunnolla. Sinun ja koirasi tulevat vuodet ovat onnellisempia.