Pentu on tulossa ja
sille pitää hankkia panta tai valjaat ja hihna. Markkinoilla on
kivoja värikkäitä vermeitä, mutta mikä on oikeasti tärkeää
varusteiden valinnassa, pennulle ja aikuiselle koiralle?
Mietitäänpä
kaulaa, koiran kaula ei ole sen ihmeellisempi lihaskimppu, kuin
omammekaan.
Pieni
mielikuvaharjoitus (voi ja kannattaa toteuttaa myös ihan
käytännössä): Kaulapanta omassa kaulassa, kytkettynä hihnaan,
jonka pää on kaverilla. Sitten kävellään kuin koira, jäädään
jälkeen tutkimaan hajua ja tunnetaan kuinka meidät nykäistään
perässä. Juostaan edelle, hihnan päähän, niin että tunnetaan äkkinykäisy kaulassa. Miltä se tuntuu, kun kaulassa on ohut
panta, entä jos on hyvin leveä panta? Entäpä kuristuskaulapanta, jota voi toki halutessaan nimittää
koulutuspannaksi tai kiristyspannaksi tai miksi vaan, nimi ei se vaikuta sen kuristavuuteen, miltä se tuntuu? Entäpä sitten jos on valjaat?
Minut tuo mielikuvaharjoitus johtaa vääjäämättä ajatukseen, että paras väline koiran
kuljetukseen on valjaat. Seuraavaksi paras on leveä panta (kahden
niskanikaman yli ulottuva). Tämä riittääkin minulle, en käytä
muita.
Oma lukunsa ovat
puolikurkkari, se lasketaan pannaksi jos se ei tiukimmillaankaan
kurista koiraa, ja kuristuspannaksi jos se kuristaa. Vedonestovaljaat,
joiden toiminta perustuu kivun tuottamiseen. Kuonopanta, joka voi
olla hyvä koulutusväline, mutta johon itse suhtaudun hieman
epäilevästi. Ensinnäkin siksi että olen kuullut kerrottavan
silmänpohjamurtumista. Tämä voi aivan hyvin olla urbaania
legendaa, en ole kokenut tarpeelliseksi ottaa riskiä. Toisekseen
siksi, että koirat joilla olen kuonopannan nähnyt, eivät pääsääntöisesti ole
kulkeneet haistellen maata siten kuin koirien kuuluu (mielestäni)
tehdä.
Itse pitäisin
nimittäin lenkkiä, jossa koira kulkee nenä ylhäällä vieressäni
kävellen, täysin hukkaan heitettynä. Hihnalenkin pääasiallinen
tarkoitus on se, että koira kulkee nenä maassa ja haistelee
mahdollisimman paljon. Sehän siinä koiralle tärkeää ja
hyvinvointia edistävää on, että se saa olla koira, tutkia muiden
koirien jättämiä viestejä ja jättää omiaan.
Valjaidenkin on hyvä olla melko leveät ja pehmeää materiaalia. Sellaiset, jotka eivät haittaa koiraa. En suosi suoria rintakappaleita, sellainen nousee kaulalle "pannaksi" kun koira laskee päänsä maahan ja muulloin estää lapojen liikettä. Hyvät valjaat ovat Y-malliset ja vetopiste kohdistuu koiran rintaluun päälle. Valjaiden on myös istuttava napakasti, niiden ei ole tarkoitus hölskyä sinne tänne koiran päällä.
Entäpä hihna sitten,
millainen sen pitäisi olla? Lähtisin siitä, että sen pitää olla
riittävän pitkä. Kaupoissa ja myös eläinkaupoissa myytävät
ovat usein liian lyhyitä.
Liiasta lyhyydestä on
haittaa. Mittaa pitää olla niin paljon, että koira pääsee
helposti tien sivuun haistelemaan ja pystyy jättäytymään jälkeen
ja menemään edelle ilman että hihna kiristyy. Vetäminen vähenee,
kun hihnassa on riittävästi pituutta toimittaa koiramaisia asioita.
Myös koulutusvaiheessa, kun opetetaan koiraa olemaan vetämättä,
pituus on hyvästä. Pidempi hihna, enemmän aikaa reagoida ennen
kuin se on kireä. Lyhyempi hihna ja joudut tekemään paljon töitä
lyhyen reagointiajan sisällä, ettet joudu tilanteeseen, jossa koira
taas vetää.
Ensikertalaisen
koiranomistajan on yleensä hieman vaikeaa hallita pitkää hihnaa,
siitä ei pidä hämmentyä, sen oppii kyllä nopeasti.
Poikkeuksiakin varmasti on,
useamman koiran omistajan voi olla pakko pitää lyhyempiä hihnoja
jotta homma pysyy hallinnassa. Keskikaupungilla voi olla viisasta
pitää lyhyempää hihnaa, tai ainakin keriä pitkä hihna
lyhyemmälle.
Flexi on monen mielestä huono keksintö, syyt
vaihtelevat siitä että se on joissain olosuhteissa vaarallinen,
siihen että koira oppii vetämään, koska flexissä on aina pieni
paine.
Minusta flexi on mainio
keksintö. Täytyy vain muistaa muutama asia. Ensinnä se, että sen
kanssa kulkiessa koiran on pysyttävä aina reunassa. Sen voi
toteuttaa monella tavalla, vaikka ihan niin että piirtää
mielessään pyörätielle keskiviivan ja sitten vain ei päästä
koiraa sen ylitse. Ohjaa koiran aina takaisin sivuun, samalla sanoen
”reunaan” tai muuta vastaavaa, minkä on valinnut vihjesanaksi
tälle toiminnolle. Koira oppii sen kyllä, lukemattomien
rutiininomaisten toistojen kautta. Tietysti sen voi halutessaan
opettaa ihan temppunakin, jolloin sen saa nopeammin toimivaksi. Teki
niin tai näin, siitä ei saa koskaan lipsua, että koira pysyy
omalla puolella tietä. Se on todella vaarallista, jos takaa tulee
pyöräilijä ja osuu tien poikki kulkevaann fleksin naruun.
Toinen flexissä
huomioitava asia on se, että sen kanssa ei ole viisasta tavata
nenäkkäin muita koiria. Koirat yleensä jossain vaiheessa tekevät
pienen juoksupyrähdyksen omistajiensa ympäri, jonka seurauksena
vähintäänkin omistajat ovat sotkeutuneena. Fleksin naru tarttuu
koiran turkkiin helposti ja lopputulema voi pahimmassa tapauksessa
olla tappelu tai vamma. Näistä huolimatta fleksi on oikein käytettynä erittäin kätevä, koira saa vapautta eikä hihnan kanssa tarvitse koko ajan pelata.
Tavallisissa hihnoissa on monenlaista materiaalia. Nahkahihnat ovat huollettuina liki ikuisia, toisaalta ne ovat painavia. Kevyissä kangashihnoissa on useimmiten heijastin ja ne ovat keveytensä vuoksi mukavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti