lauantai 14. syyskuuta 2013

Välineet


Pentu on tulossa ja sille pitää hankkia panta tai valjaat ja hihna. Markkinoilla on kivoja värikkäitä vermeitä, mutta mikä on oikeasti tärkeää varusteiden valinnassa, pennulle ja aikuiselle koiralle? 

Mietitäänpä kaulaa, koiran kaula ei ole sen ihmeellisempi lihaskimppu, kuin omammekaan.
Pieni mielikuvaharjoitus (voi ja kannattaa toteuttaa myös ihan käytännössä): Kaulapanta omassa kaulassa, kytkettynä hihnaan, jonka pää on kaverilla. Sitten kävellään kuin koira, jäädään jälkeen tutkimaan hajua ja tunnetaan kuinka meidät nykäistään perässä. Juostaan edelle, hihnan päähän, niin että tunnetaan äkkinykäisy kaulassa. Miltä se tuntuu, kun kaulassa on ohut panta, entä jos on hyvin leveä panta? Entäpä kuristuskaulapanta, jota voi toki halutessaan nimittää koulutuspannaksi tai kiristyspannaksi tai miksi vaan, nimi ei se vaikuta sen kuristavuuteen, miltä se tuntuu? Entäpä sitten jos on valjaat?

Minut tuo mielikuvaharjoitus johtaa vääjäämättä ajatukseen, että paras väline koiran kuljetukseen on valjaat. Seuraavaksi paras on leveä panta (kahden niskanikaman yli ulottuva). Tämä riittääkin minulle, en käytä muita.

Oma lukunsa ovat puolikurkkari, se lasketaan pannaksi jos se ei tiukimmillaankaan kurista koiraa, ja kuristuspannaksi jos se kuristaa. Vedonestovaljaat, joiden toiminta perustuu kivun tuottamiseen. Kuonopanta, joka voi olla hyvä koulutusväline, mutta johon itse suhtaudun hieman epäilevästi. Ensinnäkin siksi että olen kuullut kerrottavan silmänpohjamurtumista. Tämä voi aivan hyvin olla urbaania legendaa, en ole kokenut tarpeelliseksi ottaa riskiä. Toisekseen siksi, että koirat joilla olen kuonopannan nähnyt, eivät pääsääntöisesti ole kulkeneet haistellen maata siten kuin koirien kuuluu (mielestäni) tehdä.
Itse pitäisin nimittäin lenkkiä, jossa koira kulkee nenä ylhäällä vieressäni kävellen, täysin hukkaan heitettynä. Hihnalenkin pääasiallinen tarkoitus on se, että koira kulkee nenä maassa ja haistelee mahdollisimman paljon. Sehän siinä koiralle tärkeää ja hyvinvointia edistävää on, että se saa olla koira, tutkia muiden koirien jättämiä viestejä ja jättää omiaan.

Valjaidenkin on hyvä olla melko leveät ja pehmeää materiaalia. Sellaiset, jotka eivät haittaa koiraa. En suosi suoria rintakappaleita, sellainen nousee kaulalle "pannaksi" kun koira laskee päänsä maahan ja muulloin estää lapojen liikettä. Hyvät valjaat ovat Y-malliset ja vetopiste kohdistuu koiran rintaluun päälle. Valjaiden on myös istuttava napakasti, niiden ei ole tarkoitus hölskyä sinne tänne koiran päällä.

Entäpä hihna sitten, millainen sen pitäisi olla? Lähtisin siitä, että sen pitää olla riittävän pitkä. Kaupoissa ja myös eläinkaupoissa myytävät ovat usein liian lyhyitä.
Liiasta lyhyydestä on haittaa. Mittaa pitää olla niin paljon, että koira pääsee helposti tien sivuun haistelemaan ja pystyy jättäytymään jälkeen ja menemään edelle ilman että hihna kiristyy. Vetäminen vähenee, kun hihnassa on riittävästi pituutta toimittaa koiramaisia asioita. Myös koulutusvaiheessa, kun opetetaan koiraa olemaan vetämättä, pituus on hyvästä. Pidempi hihna, enemmän aikaa reagoida ennen kuin se on kireä. Lyhyempi hihna ja joudut tekemään paljon töitä lyhyen reagointiajan sisällä, ettet joudu tilanteeseen, jossa koira taas vetää.
Ensikertalaisen koiranomistajan on yleensä hieman vaikeaa hallita pitkää hihnaa, siitä ei pidä hämmentyä, sen oppii kyllä nopeasti.

Poikkeuksiakin varmasti on, useamman koiran omistajan voi olla pakko pitää lyhyempiä hihnoja jotta homma pysyy hallinnassa. Keskikaupungilla voi olla viisasta pitää lyhyempää hihnaa, tai ainakin keriä pitkä hihna lyhyemmälle. 

Flexi on monen mielestä huono keksintö, syyt vaihtelevat siitä että se on joissain olosuhteissa vaarallinen, siihen että koira oppii vetämään, koska flexissä on aina pieni paine.
Minusta flexi on mainio keksintö. Täytyy vain muistaa muutama asia. Ensinnä se, että sen kanssa kulkiessa koiran on pysyttävä aina reunassa. Sen voi toteuttaa monella tavalla, vaikka ihan niin että piirtää mielessään pyörätielle keskiviivan ja sitten vain ei päästä koiraa sen ylitse. Ohjaa koiran aina takaisin sivuun, samalla sanoen ”reunaan” tai muuta vastaavaa, minkä on valinnut vihjesanaksi tälle toiminnolle. Koira oppii sen kyllä, lukemattomien rutiininomaisten toistojen kautta. Tietysti sen voi halutessaan opettaa ihan temppunakin, jolloin sen saa nopeammin toimivaksi. Teki niin tai näin, siitä ei saa koskaan lipsua, että koira pysyy omalla puolella tietä. Se on todella vaarallista, jos takaa tulee pyöräilijä ja osuu tien poikki kulkevaann fleksin naruun.
Toinen flexissä huomioitava asia on se, että sen kanssa ei ole viisasta tavata nenäkkäin muita koiria. Koirat yleensä jossain vaiheessa tekevät pienen juoksupyrähdyksen omistajiensa ympäri, jonka seurauksena vähintäänkin omistajat ovat sotkeutuneena. Fleksin naru tarttuu koiran turkkiin helposti ja lopputulema voi pahimmassa tapauksessa olla tappelu tai vamma. Näistä huolimatta fleksi on oikein käytettynä erittäin kätevä, koira saa vapautta eikä hihnan kanssa tarvitse koko ajan pelata.

Tavallisissa hihnoissa on monenlaista materiaalia. Nahkahihnat ovat huollettuina liki ikuisia, toisaalta ne ovat painavia. Kevyissä kangashihnoissa on useimmiten heijastin ja ne ovat keveytensä vuoksi mukavia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti